Plaseerauksen salat

Etiketti ja ihmistuntemus auttavat häiden istumajärjestyksen suunnittelijaa.

Onnistuneissa juhlissa kuuluu iloinen puheensorina, jota naurunremahdukset säännöllisesti rytmittävät. Vieraat rentoutuvat ja viihtyvät, juttu luistaa.

Moni on lusinut läpi myös juhlia järjestävän painajaisen: juhlat, joissa pöytäkunnan kankea keskustelu kuihtuu parin sanan jälkeen vaivautuneeksi hiljaisuudeksi.

Selitys apeaan tunnelmaan voi löytyä siitä, miten vieraat on ohjattu pöytiin istumaan.

– Jos istumajärjestys on tehty ajatuksella, juhlissa tutustutaan uusiin ihmisiin ja solmitaan ystävyyssuhteita. Yhteishenki toimii, ja ohjelmanumerot sujuvat leppoisasti, sanoo hääsuunnittelija Marja Bonn Tmi Bonbonierestä.

Etiketin ja oman maun mukaan

Morsiuspari voi istua juhlapaikalla joko omassa pöydässään tai yhdessä arvovieraiden kanssa.

Morsiamen vanhemmat istuvat etiketin mukaan morsiusparin molemmin puolin. Sulhasen äiti istuu morsiamen isän vieressä ja sulhasen isä vastaavasti morsiamen äidin vieressä. Myös vihkipapin paikka on morsiusparin pöydässä. Juhlaseurueen vanhimmat vieraat, kuten isovanhemmat, ovat juhlan kunniavieraita, eikä heitä sovi sijoittaa juhlatilan perimmäiseen nurkkaan.

– Kun perusasiat ovat kohdallaan, voi morsiuspari itse päättää vapaasti lopusta, sillä hääpäivä on heidän juhlansa, tapakouluttaja Anja-Kristina Wind sanoo.

Sopiva istumajärjestys riippuu juhlan koosta ja luonteesta. Jos kyseessä ovat pienet illalliskutsut tai rennot kekkerit, ei istumajärjestystä välttämättä tarvita ollenkaan.

Isommat juhlat sujuvat paremmin, kun vieraiden ei tarvitse vaeltaa etsimässä pöytää, johon koko seurue sopii, eikä toisaalta pelätä yksinjäämistä.

Vieraille voi osoittaa joko henkilökohtaisen, nimikortilla merkityn istumapaikan tai pöydän, jossa kukin voi valita paikkansa vapaasti. Pöydät voi numeroida tai nimikoida vieraiden mukaan: ”Sulhasen opiskelukaverit”, ”Leppäset ja Virtaset”.

Tapana on, että naisia ja miehiä on pöydässä yhtä paljon, samoin sinkkuja ja pariskuntia. Myös sukulaisia ja ystäviä voi sijoitella pöytäseurueisiin vapaasti.

Sopivia sekoituksia

Häät ovat yksi niistä harvoista tilanteista, joissa yhdistyvät suvut voivat tutustua toisiinsa. Kukin pari ratkaisee, kuinka turvallisuushakuisesti tai rohkeasti sukulaisia pöytiin sekoittelee.

Psykologi Annukka Murto neuvoo kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon yhteistä samaan pöytään sijoitetuilla on ennestään. Sama ikäryhmä, tuttavapiiri, kiinnostuksenkohteet tai elämäntilanne helpottavat tutustumista. 25-vuotiaan sinkkumiehen juhlat ovat pilalla, jos hänet istutetaan teinien pöytään. Vanhempi väki taas voi hermostua, jos viereisessä pöydässä remuaa sulhasen jääkiekkojoukkue. Moni sijoittaa sinkut, 5–12-vuotiaat lapset ja lapsiperheet omiin pöytiinsä. Riitapukarit kannattaa sijoittaa suosiolla eri puolille salia.

Joskus pöytäkunta on päällisin puolin passeli, mutta tunnelma on silti nihkeä, sillä eri ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet eri tavoin. Vaikka ujo hermoilee sosiaalisia tilanteita enemmän, ei pöydällinen huippusosiaalisiakaan ole välttämättä hyvä idea, koska silloin kukaan ei ehdi pysähtyä kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Kuhunkin pöytään voi sijoittaa muutaman supliikki-ihmisen ja vaikka erikseen pyytää heitä ”isännöimään” pöytäänsä.

– Yleensä sekoitus erilaisia persoonia toimii parhaiten, Murto sanoo.

Onnistuneen istumajärjestyksen tunnistaa usein siitä, että omassa pöydässä viihdytään iltamyöhään.

Parhaimmillaan häissä solmitaan uusia ystävyys­suhteita

Häät somessa!