Eukalyptusten alla

Mette ja Olli järjestivät neljässä kuukaudessa täydellisen tunteikkaat kartanohäät.

Teksti Tanja Hakala Kuvat Timo Soasepp

Lue

Mette & Olli

26.9.2015

Vihkiminen ja juhlat Espoon kartanossa Kauklahdessa.

Mette, 26, on viestinnän suunnittelija ja Olli, 26, toimii liikkeenjohdon konsulttina.

Lue

Mette ja Olli vihittiin pienen keltaisen kivikartanon ulkoportailla, pylväiden välissä. Heidän jalkojensa alla oli oman kodin matto ja päiden yllä värisivät eukalyptyksen oksat. Olli odotti Metteä portailla morsiamen kulkiessa äitinsä käsivarressa. Tuo hetki oli todella maaginen. Vihkimisen jälkeen vieraat ripottelivat hääparin päälle kuivattua laventelia ja hortensian kukkia.

– Taisi mukana olla hieman havuja minun morsiussaunastakin, Mette lisää.

Häät ja koko päivä merkitsivät meille rakkautta ja lupausta.

Monen vuoden ihastus

Mette ja Olli ovat tunteneet toisensa jo 13-vuotiaista. Olli kertoo usein tarinaa siitä, miten hän seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä iski silmänsä Metteen. He pysyivät kavereina vuosikausia: vasta viisi vuotta ensinäkemästä Olli teki aloitteen.

– Lämpesin hitaasti mutta pysyvästi. Ennen häitä olimme seurustelleet kahdeksan ja puoli vuotta.

Kihlauksen jälkeen viime vuonna Olli ilmoitti, että haluaisi häät nopeasti. Niin pari järjesti häät muutamassa kuukaudessa. Kaikki kolahti kohdilleen melko vaivattomasti, kun syksy tuntui sopivalta ajankohdalta. Juhlille löytyi täydellinen tila ja valokuvaaja Timo Soaseppin kalenteriinkin päivä kävi mainiosti.

Aidot kynttilät, eukalyptus ja pellava koristivat syyshäitä.

Aitojen kynttilöiden lumo

Juhlapäivänä pari ei stressannut mistään. Rakkaus, hämmennys ja hyvä energia jäivät vellomaan kroppaan pitkiksi ajoiksi häiden jälkeen.

– Kaasoni Riikka sanoi hyvin viikkoja ennen häitä: teillä on tila, ruokaa ja juomaa. Mikään ei voi mennä pieleen. Riikka on meille molemmille yksi rakkaimmista ihmisistä. Hän oli suurena apuna ja tukena juhlien järjestämisessä ja suunnittelussa.

Kaikki 120 vierasta olivat parille tärkeitä. Heistä huokuva tunnelma oli ainutlaatuinen ja rento. Aidot kynttilät, eukalyptus ja pellava koristivat kartanoa. Kotoa ja kirpputoreilta sekä kavereilta kerätyt messinkiset kynttilänjalat sopivat tunnelmalliseen vintagehenkiseen kokonaisuuteen.

Tärkeä osa ilmettä olivat myös Metten graafikkoveljen käsin piirtämät kutsut sekä menut ja ohjelmalaput.

– Olisin voinut hylätä muuten hyvän juhlapaikan, mikäli siellä ei olisi saanut polttaa oikeita kynttilöitä. Ostimme lisäksi suoraan maahantuojalta nipuittain kahta erilaista eukalyptusta, freesioita ja muita valkoisia kukkia. Niistä teimme itse erilaisia kimppuja ympäri juhlatilaa. Suurin panostus oli valkoisen paksun pellavan ostaminen ja siitä lautasliinojen pätkiminen. Niitä riittää nyt vuosiksi eteenpäin.

Tuntuu todella hyvältä kuulua toisen sukuun.

Musiikkia ja salakapakan tunnelmaa

Juhlaa leimasivat lukuisat musiikkiesitykset. Jo vihkitilaisuudessa ystävät soittivat selloa ja viulua.

– Saimme nauttia uskomattomista musiikkiesityksistä läpi juhlan taitavien ystäviemme esiintyen vuorotellen kukin omalla ihanalla tyylillään. Yllätyksenä laulettu Samuli Putron kappale Mitäpä jos sai sulhasen itkemään niin vuolaasti, että viimeistään silloin vieraatkin aloittivat itkun. Sukulaiset tulivat myöhemmin ihmettelemään, että miten niin moni ystävistä voi olla niin upea esiintyjä. Illaksi meillä oli huikea livebändi, joka tanssitti vieraat niin hikisiksi, että seinät kastuivat.

Kartanon kellarin holvihuoneessa temmelsivät päivällä lapsivieraat, joille oli seuraa ja ohjelmaa järjestettynä. Bileiden alettua kellariin sytytettiin kynttilät, vieraat saivat tehdä itselleen ginidrinkkejä ja tunnelmoida. Salakapakan ajatus toimi, sillä tanssilattian huumasta kaikki eivät edes huomanneet sen olemassaoloa. Yön saapuessa tilatut bussikuljetukset lähtivät kartanolta tyhjin penkein, sillä juhlakansa viihtyi yli kaikkien odotusten. Sulhanen tilasi viimeisen kyydin kolmen aikaan yöllä, jolloin vieraat poistuivat hurmioituneina juhlista.

– Mekin juhlimme loppuun asti. Häät ja koko päivä merkitsivät meille rakkautta ja lupausta. Tuntuu todella hyvältä kuulua toisen sukuun.

Lue

Kiertotiellä kihloihin

Kihloihin menimme äitienpäivänä 2015. Olimme hieman liian ajoissa matkaamassa Ollin äidin luokse, joten ajoimme hieman kiertotietä. Olli vei lopulta meidät paikkaan, jossa olemme ensimmäistä kertaa suudelleet lumisateessa. Nyt ympärillä oli valkovuokkoja. Olli polvistui eikä saanut sanottua oikeastaan mitään. Hän oli rohkeasti valinnut minulle sormuksenkin, joka oli juuri oikeanlainen, keltakultainen ja yksinkertainen pienillä kivillä. Soitin heti äidille, joka luonnollisesti tiesi jo asiasta ja oli pakahtua salaisuuden pitämisestä. Olli oli aikaisemmin viikolla ajanut yöksi vanhempieni luo mökille ja pyytänyt isältä kättäni.

Lue

Kaikki kohdallaan

Inspiraationi tulee jostain katukuvauksen, elokuvien ja musiikin maastosta yhdistyen siihen kuka olen ja muokaten kuinka näen. Dokumentointi on suuri intohimoni, ja pohdin usein kuinka saan kuvasta mielenkiintoisen. Haluan, että kuvani pysäyttävät. Toisinaan käy niin, että sanat eivät pysty kertomaan hääpäivästä tarpeeksi, jolloin annan kuvien kertoa. Tässä Metten ja Ollin päivässä kaikki oli kohdallaan, Timo Soasepp miettii.

Valokuvaajan suhteen olimme erityisen tarkkoja. Suunnitellessani häitä valokuvaaja oli itselleni se kaikista tärkein päätös tehdä oikein. Ajattelin, että joko superhyvä kuvaaja tai ei kuvaajaa ollenkaan. En tuntenut suomalaisia hääkuvaajia lainkaan etukäteen, joten pelkäsin hieman löydämmekö mitään makuumme sopivaa. Valokuvaaja Timo Soasepp löytyi lopulta hauskan sattuman kautta. Etsin netistä tietoa juhlapaikastamme ja törmäsin Soaseppin kuviin. ”Kartano näyttää kivalta, mutta kuka hitto tämä kuvaaja on”, mietin, kun katsoin kuvia. Ne olivat juuri sitä tyyliä mitä halusin, elämänmakuisia, rosoisia ja aitoja. Etsin tiedot käsiini heti, ja lähetin Timolle saman tien pitkän viestin, jossa kerroin minkälaisesta valokuvasta pidän ylipäänsä. Hän vastasi nopeasti ja ymmärsimme toisiamme heti ensimmäisestä viestistä. Voimme suositella häntä varauksetta. Timo otti mitä parhaalla tavalla haltuun päivän, ja piti meidät hyvällä tavalla aisoissa ollen samalla täysin huomaamaton, Mette muistelee.

Valokuvaaja Timo Soasepp

Lue

Tyylin avaimet

MORSIAN

Mekko Hollywood / Blue by Enzoani. Muokkaukset ja hihat Aurora Raiskinen, Fitting room

Sormus käytettynä ostettu yli 100 vuotta vanha Tillanderin platinainen antiikkisormus kahdeksalla erikokoisella timantilla

Korvakorut isänäidin

Huntu AsYouLikeItStudio / Etsy.com

Kengät Unisa

Meikki Ria Vaahto

Kampaus Demi / Luomus

SULHANEN

Sormus klassinen keltakultainen sormus

Puku Corneliani, Solo for men

Kengät Human Scales

Kalvosinnapit Vintage

Rusetti ja paita Schoffa

Vyö kirpputorilöytö

HÄÄBUDJETTI 20.000 e

JUHLA

Catering Espoon Kartano

Bändi Hanna Maaria Band

Kimppu ja kukat Form & Flora

Lue

Yllätyshäämatka lahjaksi

Läheiset ystävämme olivat yhdessä hankkineet meille häälahjaksi miniloman Porvooseen. Häiden jälkeisenä aamuna tapasimme pienemmällä porukalla brunssilla, jonka jälkeen lähdimme Ollin kanssa kohti Porvoota ja suloista Pariisin Ville -hotellia. Ystävät olivat lisäksi varanneet meille ravintolasta valmiiksi pitkän illallisen. Pidemmälle matkalle lähdemme nyt syksyllä 2016, kun vietämme kolme kuukautta Etelä-Amerikassa, vaikka ei tässä nyt enää voi häämatkasta puhua.

Mette & Olli

26.9.2015

Vihkiminen ja juhlat Espoon kartanossa Kauklahdessa.

Mette, 26, on viestinnän suunnittelija ja Olli, 26, toimii liikkeenjohdon konsulttina.

Mette ja Olli vihittiin pienen keltaisen kivikartanon ulkoportailla, pylväiden välissä. Heidän jalkojensa alla oli oman kodin matto ja päiden yllä värisivät eukalyptyksen oksat. Olli odotti Metteä portailla morsiamen kulkiessa äitinsä käsivarressa. Tuo hetki oli todella maaginen. Vihkimisen jälkeen vieraat ripottelivat hääparin päälle kuivattua laventelia ja hortensian kukkia.

– Taisi mukana olla hieman havuja minun morsiussaunastakin, Mette lisää.

Häät ja koko päivä merkitsivät meille rakkautta ja lupausta.

Monen vuoden ihastus

Mette ja Olli ovat tunteneet toisensa jo 13-vuotiaista. Olli kertoo usein tarinaa siitä, miten hän seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä iski silmänsä Metteen. He pysyivät kavereina vuosikausia: vasta viisi vuotta ensinäkemästä Olli teki aloitteen.

– Lämpesin hitaasti mutta pysyvästi. Ennen häitä olimme seurustelleet kahdeksan ja puoli vuotta.

Kihlauksen jälkeen viime vuonna Olli ilmoitti, että haluaisi häät nopeasti. Niin pari järjesti häät muutamassa kuukaudessa. Kaikki kolahti kohdilleen melko vaivattomasti, kun syksy tuntui sopivalta ajankohdalta. Juhlille löytyi täydellinen tila ja valokuvaaja Timo Soaseppin kalenteriinkin päivä kävi mainiosti.

Aidot kynttilät, eukalyptus ja pellava koristivat syyshäitä.

Aitojen kynttilöiden lumo

Juhlapäivänä pari ei stressannut mistään. Rakkaus, hämmennys ja hyvä energia jäivät vellomaan kroppaan pitkiksi ajoiksi häiden jälkeen.

– Kaasoni Riikka sanoi hyvin viikkoja ennen häitä: teillä on tila, ruokaa ja juomaa. Mikään ei voi mennä pieleen. Riikka on meille molemmille yksi rakkaimmista ihmisistä. Hän oli suurena apuna ja tukena juhlien järjestämisessä ja suunnittelussa.

Kaikki 120 vierasta olivat parille tärkeitä. Heistä huokuva tunnelma oli ainutlaatuinen ja rento. Aidot kynttilät, eukalyptus ja pellava koristivat kartanoa. Kotoa ja kirpputoreilta sekä kavereilta kerätyt messinkiset kynttilänjalat sopivat tunnelmalliseen vintagehenkiseen kokonaisuuteen.

Tärkeä osa ilmettä olivat myös Metten graafikkoveljen käsin piirtämät kutsut sekä menut ja ohjelmalaput.

– Olisin voinut hylätä muuten hyvän juhlapaikan, mikäli siellä ei olisi saanut polttaa oikeita kynttilöitä. Ostimme lisäksi suoraan maahantuojalta nipuittain kahta erilaista eukalyptusta, freesioita ja muita valkoisia kukkia. Niistä teimme itse erilaisia kimppuja ympäri juhlatilaa. Suurin panostus oli valkoisen paksun pellavan ostaminen ja siitä lautasliinojen pätkiminen. Niitä riittää nyt vuosiksi eteenpäin.

Tuntuu todella hyvältä kuulua toisen sukuun.

Musiikkia ja salakapakan tunnelmaa

Juhlaa leimasivat lukuisat musiikkiesitykset. Jo vihkitilaisuudessa ystävät soittivat selloa ja viulua.

– Saimme nauttia uskomattomista musiikkiesityksistä läpi juhlan taitavien ystäviemme esiintyen vuorotellen kukin omalla ihanalla tyylillään. Yllätyksenä laulettu Samuli Putron kappale Mitäpä jos sai sulhasen itkemään niin vuolaasti, että viimeistään silloin vieraatkin aloittivat itkun. Sukulaiset tulivat myöhemmin ihmettelemään, että miten niin moni ystävistä voi olla niin upea esiintyjä. Illaksi meillä oli huikea livebändi, joka tanssitti vieraat niin hikisiksi, että seinät kastuivat.

Kartanon kellarin holvihuoneessa temmelsivät päivällä lapsivieraat, joille oli seuraa ja ohjelmaa järjestettynä. Bileiden alettua kellariin sytytettiin kynttilät, vieraat saivat tehdä itselleen ginidrinkkejä ja tunnelmoida. Salakapakan ajatus toimi, sillä tanssilattian huumasta kaikki eivät edes huomanneet sen olemassaoloa. Yön saapuessa tilatut bussikuljetukset lähtivät kartanolta tyhjin penkein, sillä juhlakansa viihtyi yli kaikkien odotusten. Sulhanen tilasi viimeisen kyydin kolmen aikaan yöllä, jolloin vieraat poistuivat hurmioituneina juhlista.

– Mekin juhlimme loppuun asti. Häät ja koko päivä merkitsivät meille rakkautta ja lupausta. Tuntuu todella hyvältä kuulua toisen sukuun.

Kiertotiellä kihloihin

Kihloihin menimme äitienpäivänä 2015. Olimme hieman liian ajoissa matkaamassa Ollin äidin luokse, joten ajoimme hieman kiertotietä. Olli vei lopulta meidät paikkaan, jossa olemme ensimmäistä kertaa suudelleet lumisateessa. Nyt ympärillä oli valkovuokkoja. Olli polvistui eikä saanut sanottua oikeastaan mitään. Hän oli rohkeasti valinnut minulle sormuksenkin, joka oli juuri oikeanlainen, keltakultainen ja yksinkertainen pienillä kivillä. Soitin heti äidille, joka luonnollisesti tiesi jo asiasta ja oli pakahtua salaisuuden pitämisestä. Olli oli aikaisemmin viikolla ajanut yöksi vanhempieni luo mökille ja pyytänyt isältä kättäni.

Kaikki kohdallaan

Inspiraationi tulee jostain katukuvauksen, elokuvien ja musiikin maastosta yhdistyen siihen kuka olen ja muokaten kuinka näen. Dokumentointi on suuri intohimoni, ja pohdin usein kuinka saan kuvasta mielenkiintoisen. Haluan, että kuvani pysäyttävät. Toisinaan käy niin, että sanat eivät pysty kertomaan hääpäivästä tarpeeksi, jolloin annan kuvien kertoa. Tässä Metten ja Ollin päivässä kaikki oli kohdallaan, Timo Soasepp miettii.

Valokuvaajan suhteen olimme erityisen tarkkoja. Suunnitellessani häitä valokuvaaja oli itselleni se kaikista tärkein päätös tehdä oikein. Ajattelin, että joko superhyvä kuvaaja tai ei kuvaajaa ollenkaan. En tuntenut suomalaisia hääkuvaajia lainkaan etukäteen, joten pelkäsin hieman löydämmekö mitään makuumme sopivaa. Valokuvaaja Timo Soasepp löytyi lopulta hauskan sattuman kautta. Etsin netistä tietoa juhlapaikastamme ja törmäsin Soaseppin kuviin. ”Kartano näyttää kivalta, mutta kuka hitto tämä kuvaaja on”, mietin, kun katsoin kuvia. Ne olivat juuri sitä tyyliä mitä halusin, elämänmakuisia, rosoisia ja aitoja. Etsin tiedot käsiini heti, ja lähetin Timolle saman tien pitkän viestin, jossa kerroin minkälaisesta valokuvasta pidän ylipäänsä. Hän vastasi nopeasti ja ymmärsimme toisiamme heti ensimmäisestä viestistä. Voimme suositella häntä varauksetta. Timo otti mitä parhaalla tavalla haltuun päivän, ja piti meidät hyvällä tavalla aisoissa ollen samalla täysin huomaamaton, Mette muistelee.

Valokuvaaja Timo Soasepp

Tyylin avaimet

MORSIAN

Mekko Hollywood / Blue by Enzoani. Muokkaukset ja hihat Aurora Raiskinen, Fitting room

Sormus käytettynä ostettu yli 100 vuotta vanha Tillanderin platinainen antiikkisormus kahdeksalla erikokoisella timantilla

Korvakorut isänäidin

Huntu AsYouLikeItStudio / Etsy.com

Kengät Unisa

Meikki Ria Vaahto

Kampaus Demi / Luomus

SULHANEN

Sormus klassinen keltakultainen sormus

Puku Corneliani, Solo for men

Kengät Human Scales

Kalvosinnapit Vintage

Rusetti ja paita Schoffa

Vyö kirpputorilöytö

HÄÄBUDJETTI 20.000 e

JUHLA

Catering Espoon Kartano

Bändi Hanna Maaria Band

Kimppu ja kukat Form & Flora

Yllätyshäämatka lahjaksi

Läheiset ystävämme olivat yhdessä hankkineet meille häälahjaksi miniloman Porvooseen. Häiden jälkeisenä aamuna tapasimme pienemmällä porukalla brunssilla, jonka jälkeen lähdimme Ollin kanssa kohti Porvoota ja suloista Pariisin Ville -hotellia. Ystävät olivat lisäksi varanneet meille ravintolasta valmiiksi pitkän illallisen. Pidemmälle matkalle lähdemme nyt syksyllä 2016, kun vietämme kolme kuukautta Etelä-Amerikassa, vaikka ei tässä nyt enää voi häämatkasta puhua.