Näin minua kosittiin

Rakkautta parrasvaloissa

Kun Raine Heiskanen ja Sanna Parviainen ensimmäistä kertaa saapuivat keväällä 2012 harjoittelemaan Rent-musikaalia, he tuskin osasivat aavistaa, mitä kaikkea tämä projekti toisikaan mukanaan.

Teksti Sonja Chauhan Kuva eija taljavaara

Rainen ja Sannan rakkaus on läsnä myös arjessa, ja tuntuu ja näkyy läheisyytenä. 
Pariskunnan tie kohti häitä alkoi huikean spektaakkelimaisella kosinnalla.
Rainen ja Sannan rakkaus on läsnä myös arjessa, ja tuntuu ja näkyy läheisyytenä. Pariskunnan tie kohti häitä alkoi huikean spektaakkelimaisella kosinnalla.

Pari ihastui toisiinsa töiden lomassa ja romanttiset ensitreffit järjestyivät Eino Leinon päivänä, ja ehkä sen ansiosta Sannan ja Rainen rakkaus­tarinassa onkin aimo annos­­ runollisuutta.

Alkukesästä 2015 Rainen työssä ­koitti taas jännittävä ensi-iltahetki Aleksanterin teatterissa. Kuten yleensä, ensi-iltajännitys oli käsinkosketeltavaa, mutta tällä kertaa jännitykseen oli toinenkin syy; illan ohjelmanumeroihin kuuluisi myös kosinta!

Yleisön edessä

Musikaali oli mahtava ja Sanna iloitsi ylpeänä puolisonsa menestyksestä. Lopussa Raine nousi lavalle esittämään perinteisen kiitospuheen, ja puheen venyessä Sannaa alkoi jo huolestuttaa, eikö Raine aio kiittää häntä lainkaan. Lopuksi Raine sanoi ”Ja meillä on vielä yksi yllätys”, ja napsautti sormiaan ja koko teatteri pimeni. Näyttämölle syttyi yksit­täinen spottivalo, ja valossa satoi lunta – aivan­ kuten Rent-musikaalissa keväällä 2012 ­Sannan­­ roolihahmon tullessa lavalle. Musiikki alkoi ja Raine lauloi Sannan laulua, heidän lauluaan. ”Apua, nytkö se tapahtuu? Mikä tämä biisi on? Apua, minun pitää mennä tuonne lavalle!” Tuhat ajatusta vilisi sikin sokin Sannan päässä ja sitten tulivat kyyneleet. Vaistojen viemänä Sanna käveli lavalle, vaikka hänestä tuntui, että hän pyörtyy, että jalat eivät voi kantaa häntä, että hän pakahtuu onnesta, ilosta, jännityksestä ja rakkaudesta! Ja sitten, kaikki Elvis-­musikaalin näyttelijät yhtyivät lauluun ja kappale kasvoi mahtipontiseksi, eikä Sannan itkusta tullut enää loppua.

”Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin ­tämä­ on siis kosinta”, sanoi Raine ja polvistui Sannan eteen. Sanna vastasi myöntyvästi yleisön­ taputtaessa.

Sanna kertoo aina miettineensä, miltä kosittavasta tuntuu suureellisten julkisten kosintojen edessä. Pääsevätkö tunteet valloilleen, vai onko se vaan kiusallista.

– En voi vieläkään muistella kosintaa kui- vin silmin, niin huikea se tunnemyrsky oli. Ja se rakkaus! Sanna kertaa.

Arjen romantiikkaa

Näyttelijämieheltä tällaista kosintaa sopi toki odottaakin, vai?

– Ei tämä ollut minulle mitenkään tyypillistä, sillä yleensä pyrin erottamaan työn ja perhe-elämäni niin hyvin kuin se tässä ammatissa on mahdollista, Raine pohtii.

– Muistan miettineeni onko oikein, että teen tästä niin kovin intiimistä ja tärkeästä hetkestä julkisen ja suurieleisen. Tietysti pohdin myös, vertautuuko tämä jenkkifudisareenoilla puoliajalla tehtyihin kosintoihin. Mutta ei, tämä oli kuitenkin meidän näköistämme, olemme tavanneet juuri Aleksanterin teatterissa, ja se on meille molemmille tärkeä paikka. Ja jos olisin kosinut Sannaa sivulauseessa iltalenkillä, siitä olis varmasti tullut enemmän sanomista kuin isosta ja julkisesta kosinnasta, joten tiesin valinneeni oikean tavan, Raine kertaa naureskellen.

– Halusin myös näyttää, että olen valmis panostamaan täysillä ja tekemään kovasti töitä, niin ikimuistoisen kosinnan kuin tulevan yhteisen elämämmekin eteen.

Tietysti pohdin myös, vertautuuko tämä jenkkifudisareenoilla puoliajalla tehtyihin kosintoihin.