Bluesia, jazzia, 20-luvun glamouria!

Aino-Majn ja Kimmon häävieraat revittelivät täysillä juhlalookeissaan.

TEKSTI Sonja Chauhan kuvat Mikko Pääkkönen

Lue

Hääpari

Aino-Maj & Kimmo

25.7.2015

Vihkiminen Myyrmäen kirkossa ja juhlat Vanhalla Viilatehtaalla Vantaalla

Aino-Maj, 31, työskentelee personal trainerina ja ­Kimmo, 26, sähköasentajana. Pari asuu Järvenpäässä.

Lue

Personal trainer Aino-Maj on työnsä vuoksi kiinnostunut lihaksista ja niiden muokkaamisesta, mutta vuonna 2010 kuntosaliohjaajakurssilla eräät komeat kyynärvarret kiinnittivät muutakin kuin Aino-Majn ammatillisen huomion. Viralliset ensitreffit sovittiin Fight Festivalin romanttisiin tunnelmiin.

Heinäkuussa 2015 Aino-Maj ja Kimmo sanoivat tahdon Myyrmäen kirkossa Vantaalla, ja tyylikkäitä 20-luvun henkeä huokuvia häitä juhlittiin Vanhalla Viilatehtaalla. Tyylitietoinen pari halusi juhlia rennosti, mutta hienoissa puitteissa.

– Emme halunneet, että juhlapaikan lattiaa koristavat koripallokentän rajaviivat ja vieraamme joutuvat istumaan pirttipöydissä. Halusin, että juhlillamme on teema ja myös, että miljöö sopii teemaan, Aino-Maj kertaa.

Kimmolla oli valmis ehdotus teemaksi; vanhasta bluesista ja jazzista viehättynyt sulhanen ehdotti 20-lukua ja morsian innostui.

– Levitimme tietoa häistä ja juhlan teemasta puskaradion kautta. Emme tienneet, miten vieraamme tulisivat teemaan suhtautumaan. Oli ihana ja iloinen yllätys, kun kesän alussa saimme innostuneita puheluita vierailtamme, jotka olivat sovittelemassa teemaan sopivia asuja pienissä erikoisliikkeissä ja pohtivat asujen sopivuutta.

Organisoituneelle morsiamelle oli luontevaa tehdä tarkat suunnitelmat ja tehtävälistat järjestelyistä. Askarteluissa vetovastuu siirtyi kuitenkin sulhaselle.

– Minulla oli tarkat mallit siitä, minkälaiset koristeet halusin, mutta toteutuksen kanssa epätoivo uhkasi iskeä. Silloin Kimmo komensi, että nyt sakset käteen ja menoksi! Lopulta hän leikkasi, liimasi ja konttaili lattialla pöytäliinaa muokkaamassa. Pohdin itse, että pitäisikö minun vain astua syrjään, ottaa lasi punaviiniä ja antaa Kimmon hoitaa hommat, Aino-Maj naurahtaa.

Aino-Majlle oli alusta asti selvää, että hän tekisi itse häämeikkinsä ja -kampauksensa.

– Ammattimeikkaaja olisi varmasti osannut tehdä oikein hyvää jälkeä, mutta ajattelin, että jos teen meikkini itse, näytän enemmän omalta itseltäni. Halusin, että peilistä minua katsovat tutut kasvot tänä tärkeänä päivänäni. Tein muutaman harjoitusmeikin ja testailin kampaustakin etukäteen. Hääpäivänä kaikki sujuikin sitten kuin leikiten, ja meikistä ja kampauksesta tuli juuri sellaiset kuin halusin.

Hiuskoristekin syntyi omissa käsissä turhautumisen vallassa revityistä koruista.

– Minulla oli kolme erilaista halpiskoristetta, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Turhauduin koristeisiin niin, että suutuspäissäni revin ne kaikki kappaleiksi. Katselin sitten niitä osia siinä pöydällä, ja pikkuhiljaa haluamani koriste alkoi hahmottua. Kaivoin palasia pöytäliinasta, rikoin lisää vanhoja koruja ja kasasin osista juuri täydellisen koristeen, Aino-Maj tunnustaa.

Puitteet oli helppo saada parille mieluisaksi, mutta tärkeintä heille oli juhlan tunnelma. Pönötys haluttiin pois, ja tilalle rento ja välitön tunnelma. Perinteinen kättely korvattiin cocktailtilaisuudella, jossa vastavihitty pari tervehti vieraita halaten.

– Odottelu, jonottelu ja muodollisuus olivat asioita, joilta halusimme vieraamme säästää. Perinteitä ei kuitenkaan hukattu, vaan juhlissa nähtiin ja kuultiin niin puheita kuin morsiamenryöstökin. Tärkeintä parille kuitenkin oli, että kaikki ohjelma oli suunniteltu siten, ettei yksikään vieraista vilkuilisi juhlan aikana kelloa turhautuneen odotuksen vallassa.

Halauksin käynnistynyt rakkaudentäyteinen juhlatunnelma sai vieraatkin vapautumaan. Pari osoitti rakkauttaan toisilleen pienin kosketuksin, halauk­sin ja suukoin, ja ilokseen he huomasivat läheisyyden leviävän myös vieraiden keskuudessa. Vanhemmatkin parit ottivat toisiaan kädestä kiinni, ja suukkoja vaihdettiin rakastunein katsein. Kimmolle rakastava tunnelma nousikin häiden kohokohdaksi.

– Aino-Maj oli juhlan alussa vielä tiukassa organisaattoriroolissa, mutta kun sain hänet rentoutumaan, todellinen rakkaani tuli esiin, ja se rakkaus välillämme loisti varmasti vieraillekin.

Lue

Tyylin avaimet

MORSIAN

Puku Allure, Zazabella

Koru Glitter

Hiukset, hiuskoriste ja meikki tehty itse

SULHANEN

Puku Niinatar

Kengät Niinatar

HÄÄBUDJETTI

15.000 e

Lue

Viime hetken kommellukset

Aino-Maj oli saanut kauniit helmet ystävältään, ja vaikka helmet olisivatkin istuneet teemaan kuin nakutettu, ne tuntuivat kuitenkin morsiamen kaulalla vierailta. Uudet korut piti löytää pari viikkoa ennen häitä, mutta epätoivon sijaan morsian pisti tuulemaan ja juuri sopiva koru löytyikin lopulta yllättävän helposti. Sukkanauhaa ei häitä edeltävänä iltana löytynyt mistään, joten juhlahetkellä sinkkumiehet pääsivät tappelemaan kirkkaanpinkeistä stringeistä!

Lue

Isot ikkunat loivat hyvän kuvausmiljöön

Juhlapaikan kiviseinät ja isot ikkunat tekivät siitä kuvaajalle mieluisan ympäristön kuvata.

Upeat, 20-luvun henkeä huokuvat asut ja asusteet pääsivät oikeuksiinsa, kun vieraat pääsivät poseeraaman photo booth -nurkkaukseen. Vieraiden kuvaukset oli aikataulutettu kahteen osaan, jolloin vältyimme ruuhkilta, ja sain kuvattua myös muuta juhlintaa.

Pidin myös siitä, että Ainon ja Kimmon järjestelyjen ansiosta tunsin olevani yksi vieraista enkä suinkaan töissä juhlissa.

VALOKUVAAJA MIKKO PÄÄKKÖNEN

Hääpari

Aino-Maj & Kimmo

25.7.2015

Vihkiminen Myyrmäen kirkossa ja juhlat Vanhalla Viilatehtaalla Vantaalla

Aino-Maj, 31, työskentelee personal trainerina ja ­Kimmo, 26, sähköasentajana. Pari asuu Järvenpäässä.

Personal trainer Aino-Maj on työnsä vuoksi kiinnostunut lihaksista ja niiden muokkaamisesta, mutta vuonna 2010 kuntosaliohjaajakurssilla eräät komeat kyynärvarret kiinnittivät muutakin kuin Aino-Majn ammatillisen huomion. Viralliset ensitreffit sovittiin Fight Festivalin romanttisiin tunnelmiin.

Heinäkuussa 2015 Aino-Maj ja Kimmo sanoivat tahdon Myyrmäen kirkossa Vantaalla, ja tyylikkäitä 20-luvun henkeä huokuvia häitä juhlittiin Vanhalla Viilatehtaalla. Tyylitietoinen pari halusi juhlia rennosti, mutta hienoissa puitteissa.

– Emme halunneet, että juhlapaikan lattiaa koristavat koripallokentän rajaviivat ja vieraamme joutuvat istumaan pirttipöydissä. Halusin, että juhlillamme on teema ja myös, että miljöö sopii teemaan, Aino-Maj kertaa.

Kimmolla oli valmis ehdotus teemaksi; vanhasta bluesista ja jazzista viehättynyt sulhanen ehdotti 20-lukua ja morsian innostui.

– Levitimme tietoa häistä ja juhlan teemasta puskaradion kautta. Emme tienneet, miten vieraamme tulisivat teemaan suhtautumaan. Oli ihana ja iloinen yllätys, kun kesän alussa saimme innostuneita puheluita vierailtamme, jotka olivat sovittelemassa teemaan sopivia asuja pienissä erikoisliikkeissä ja pohtivat asujen sopivuutta.

Organisoituneelle morsiamelle oli luontevaa tehdä tarkat suunnitelmat ja tehtävälistat järjestelyistä. Askarteluissa vetovastuu siirtyi kuitenkin sulhaselle.

– Minulla oli tarkat mallit siitä, minkälaiset koristeet halusin, mutta toteutuksen kanssa epätoivo uhkasi iskeä. Silloin Kimmo komensi, että nyt sakset käteen ja menoksi! Lopulta hän leikkasi, liimasi ja konttaili lattialla pöytäliinaa muokkaamassa. Pohdin itse, että pitäisikö minun vain astua syrjään, ottaa lasi punaviiniä ja antaa Kimmon hoitaa hommat, Aino-Maj naurahtaa.

Aino-Majlle oli alusta asti selvää, että hän tekisi itse häämeikkinsä ja -kampauksensa.

– Ammattimeikkaaja olisi varmasti osannut tehdä oikein hyvää jälkeä, mutta ajattelin, että jos teen meikkini itse, näytän enemmän omalta itseltäni. Halusin, että peilistä minua katsovat tutut kasvot tänä tärkeänä päivänäni. Tein muutaman harjoitusmeikin ja testailin kampaustakin etukäteen. Hääpäivänä kaikki sujuikin sitten kuin leikiten, ja meikistä ja kampauksesta tuli juuri sellaiset kuin halusin.

Hiuskoristekin syntyi omissa käsissä turhautumisen vallassa revityistä koruista.

– Minulla oli kolme erilaista halpiskoristetta, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Turhauduin koristeisiin niin, että suutuspäissäni revin ne kaikki kappaleiksi. Katselin sitten niitä osia siinä pöydällä, ja pikkuhiljaa haluamani koriste alkoi hahmottua. Kaivoin palasia pöytäliinasta, rikoin lisää vanhoja koruja ja kasasin osista juuri täydellisen koristeen, Aino-Maj tunnustaa.

Puitteet oli helppo saada parille mieluisaksi, mutta tärkeintä heille oli juhlan tunnelma. Pönötys haluttiin pois, ja tilalle rento ja välitön tunnelma. Perinteinen kättely korvattiin cocktailtilaisuudella, jossa vastavihitty pari tervehti vieraita halaten.

– Odottelu, jonottelu ja muodollisuus olivat asioita, joilta halusimme vieraamme säästää. Perinteitä ei kuitenkaan hukattu, vaan juhlissa nähtiin ja kuultiin niin puheita kuin morsiamenryöstökin. Tärkeintä parille kuitenkin oli, että kaikki ohjelma oli suunniteltu siten, ettei yksikään vieraista vilkuilisi juhlan aikana kelloa turhautuneen odotuksen vallassa.

Halauksin käynnistynyt rakkaudentäyteinen juhlatunnelma sai vieraatkin vapautumaan. Pari osoitti rakkauttaan toisilleen pienin kosketuksin, halauk­sin ja suukoin, ja ilokseen he huomasivat läheisyyden leviävän myös vieraiden keskuudessa. Vanhemmatkin parit ottivat toisiaan kädestä kiinni, ja suukkoja vaihdettiin rakastunein katsein. Kimmolle rakastava tunnelma nousikin häiden kohokohdaksi.

– Aino-Maj oli juhlan alussa vielä tiukassa organisaattoriroolissa, mutta kun sain hänet rentoutumaan, todellinen rakkaani tuli esiin, ja se rakkaus välillämme loisti varmasti vieraillekin.

Tyylin avaimet

MORSIAN

Puku Allure, Zazabella

Koru Glitter

Hiukset, hiuskoriste ja meikki tehty itse

SULHANEN

Puku Niinatar

Kengät Niinatar

HÄÄBUDJETTI

15.000 e

Viime hetken kommellukset

Aino-Maj oli saanut kauniit helmet ystävältään, ja vaikka helmet olisivatkin istuneet teemaan kuin nakutettu, ne tuntuivat kuitenkin morsiamen kaulalla vierailta. Uudet korut piti löytää pari viikkoa ennen häitä, mutta epätoivon sijaan morsian pisti tuulemaan ja juuri sopiva koru löytyikin lopulta yllättävän helposti. Sukkanauhaa ei häitä edeltävänä iltana löytynyt mistään, joten juhlahetkellä sinkkumiehet pääsivät tappelemaan kirkkaanpinkeistä stringeistä!

Isot ikkunat loivat hyvän kuvausmiljöön

Juhlapaikan kiviseinät ja isot ikkunat tekivät siitä kuvaajalle mieluisan ympäristön kuvata.

Upeat, 20-luvun henkeä huokuvat asut ja asusteet pääsivät oikeuksiinsa, kun vieraat pääsivät poseeraaman photo booth -nurkkaukseen. Vieraiden kuvaukset oli aikataulutettu kahteen osaan, jolloin vältyimme ruuhkilta, ja sain kuvattua myös muuta juhlintaa.

Pidin myös siitä, että Ainon ja Kimmon järjestelyjen ansiosta tunsin olevani yksi vieraista enkä suinkaan töissä juhlissa.

VALOKUVAAJA MIKKO PÄÄKKÖNEN