Eräänä joulukuisena perjantaina Sonja havahtui työpaikan ikkunaan mätkähteleviin lumipalloihin.

– Se oli Jari. Päästin miehen sisälle ja hän ehdotti heti, että lähdettäisiin kotiin. Estelin, koska oli vasta puolipäivä, mutta kollegat virnuilivat tietäväisinä, että ”mene vain”.

Myöhemmin paljastuikin, että Jari oli järjestänyt Sonjalle ylimääräisen vapaan töistä ja käynyt jo Sonjan isänkin juttusilla.

– Kotona Jari pyysi pakkaamaan muutaman päivän reissua varten, muttei kertonut enempää. Vasta lentoaseman portilla näin, että olimme menossa Pariisiin.

Yllätys yllätyksen keskellä

Jari oli lähdössä tammikuussa useamman kuukauden mittaiselle rauhanturvakomennukselle, joten Sonja ei osannut ollenkaan aavistaa, että koko Pariisin matka rakentui kosinnan ympärille.

Reissun toisena päivänä he kävelivät ympäri Pariisia talvisen romanttisessa säässä niin pitkään, että hotellille päästyään he kävivät päiväunille. Tosin vain Sonja nukkui.

– Vaikka olin suunnitellut kaiken etukäteen, niin kyllä se itse kosinta tietysti jännitti. Sonjan nukkuessa keräsin viimeisetkin rohkeuden rippeet ja hänen herätessään kosin polvillani ruusujen ja sormuksen kanssa, Jari muistelee.

”Tuutko vaimoksi” -kysymys siirsi tunnemyrskyn Jarilta Sonjalle.

– Noloin ajatus, joka mielessäni sillä hetkellä liikkui, oli että ”apua, mua kositaan ja mulla on tämä susiruma huppari päällä”. Ja samalla se rakkaus ja liikutus ja se, että ei voi olla totta, tämä on ihan niin kuin elokuvissa. Paitsi se huppari, Sonja kuvailee.

Itkunaurureaktion keskellä Sonja muistaa Jarin vielä pyytäneen vastausta uudelleen. Sonjan vastattua myönteisesti he suuntasivat avorättisitikka-ajelulle Pariisin yöhön ja seuraavana päivänä Moulin Rouge -showta katsomaan.

– Moulin Rouge on lempielokuvani. Jari sanoikin, että jos en olisi edellisenä päivänä suostunut, niin viimeistään siellä olisin varmasti taipunut.