Miten unelmien hääpuku löytyi?

Mikä olisi sinulle sopivin vaihtoehto: vuokrata, ostaa, teettää vai käyttää perintöpukua? Neljä morsianta kertoo oman tarinansa.

Teksti Tanja Hakala

   Naimisiin perintöpuvussa   
 Lohjalainen Iida Hollo teki äitinsä ikionnelliseksi valitessaan häämekokseen äidin perintöpuvun. 
 Muutostyö ja tarvikkeet 470 euroa 
   
 Iida on vasta pieni tyttö ihastellessaan äidin valkoista hääpukua. Hänen mielestään se on kaunein mekko, jonka on koskaan nähnyt. 
 – Ihailin vanhempieni hääkuvaa vuodelta 1991. Äitini kaunis ja onnellinen olemus juurtui mieleeni vuosiksi. Jo silloin päätin, että menen äitini puvussa naimisiin. Teini-ikäisenä puin puvun ylleni, ja kuvittelin itseni se päällä kirkkoon. En uskaltanut kertoa asiasta pikkusiskolleni, jottei hänkin olisi innostunut puvusta! 
 Kun Iidan ja hänen miehensä  Tuomaksen  hääpäivä elokuussa 2013 Mustion kirkossa koitti, 24-vuotias morsian asteli alttarille äitinsä mekossa. Täysin sama luomus ei ollut kyseessä, vaan sitä oli kauniisti muokattu nykymorsiamen toiveiden mukaan. Muutokset teki  Pukunin   Saara Toivanen . 
 – Tulen aina muistamaan äidin ja isän ilmeet, kun kerroimme hääpäivästä ja siitä, että pukisin äitini mekon päälleni. Hän sanoi liikuttuneena ja hämmästyneenä, ettei olisi uskonut mekkonsa kiinnostavan minua tai siskoani. Hän myös lisäsi, että saisin tehdä siihen haluamani muutokset. 
 Saara Toivanen toteutti Iidan toivomukset mekon päivityksestä tälle vuosikymmenelle, mutta kesän 1991 henki säilytettiin tarkoin. Yläosaa muokattiin hieman, mekko sai kahden olkaimen sijaan yhden, ja pääntie koristeltiin pitsillä. Merenneitomalliseen alaosaan lisättiin yksi helmakerros lisää, ja lopuksi kolme helmakerrosta verhoiltiin pitsillä. Takaosan vanha vetoketju peitettiin helminapeilla. 
 – Hääpäivänä koin olevani upea ja kaunis morsian kantaessani äidistäni osan matkalla alttarille. Isäni saattoi minut. Ja kaiken kruunasi tulevan aviomieheni herkistyminen alttarilla katsoessaan tulevaa vaimoaan. Sillä hetkellä kirkossa ei ollut muita kuin me.
Iida valitsi puvukseen äitinsä häämekon. Sattumalta äiti ja tytär ovat olleet myös saman-ikäisiä häitään viettäessään.

Naimisiin perintöpuvussa

Lohjalainen Iida Hollo teki äitinsä ikionnelliseksi valitessaan häämekokseen äidin perintöpuvun.

Muutostyö ja tarvikkeet 470 euroa

Iida on vasta pieni tyttö ihastellessaan äidin valkoista hääpukua. Hänen mielestään se on kaunein mekko, jonka on koskaan nähnyt.

– Ihailin vanhempieni hääkuvaa vuodelta 1991. Äitini kaunis ja onnellinen olemus juurtui mieleeni vuosiksi. Jo silloin päätin, että menen äitini puvussa naimisiin. Teini-ikäisenä puin puvun ylleni, ja kuvittelin itseni se päällä kirkkoon. En uskaltanut kertoa asiasta pikkusiskolleni, jottei hänkin olisi innostunut puvusta!

Kun Iidan ja hänen miehensä Tuomaksen hääpäivä elokuussa 2013 Mustion kirkossa koitti, 24-vuotias morsian asteli alttarille äitinsä mekossa. Täysin sama luomus ei ollut kyseessä, vaan sitä oli kauniisti muokattu nykymorsiamen toiveiden mukaan. Muutokset teki Pukunin Saara Toivanen.

– Tulen aina muistamaan äidin ja isän ilmeet, kun kerroimme hääpäivästä ja siitä, että pukisin äitini mekon päälleni. Hän sanoi liikuttuneena ja hämmästyneenä, ettei olisi uskonut mekkonsa kiinnostavan minua tai siskoani. Hän myös lisäsi, että saisin tehdä siihen haluamani muutokset.

Saara Toivanen toteutti Iidan toivomukset mekon päivityksestä tälle vuosikymmenelle, mutta kesän 1991 henki säilytettiin tarkoin. Yläosaa muokattiin hieman, mekko sai kahden olkaimen sijaan yhden, ja pääntie koristeltiin pitsillä. Merenneitomalliseen alaosaan lisättiin yksi helmakerros lisää, ja lopuksi kolme helmakerrosta verhoiltiin pitsillä. Takaosan vanha vetoketju peitettiin helminapeilla.

– Hääpäivänä koin olevani upea ja kaunis morsian kantaessani äidistäni osan matkalla alttarille. Isäni saattoi minut. Ja kaiken kruunasi tulevan aviomieheni herkistyminen alttarilla katsoessaan tulevaa vaimoaan. Sillä hetkellä kirkossa ei ollut muita kuin me.

   Kahdeksan vuoden odotus  
 Heidi Innala puki morsiuspuvun päälleen vasta  kahdeksan vuotta naimisissa oltuaan. Hääpäiväjuhlia varten pariskunta vuokrasi itselleen täydelliset asut. 
 Puvun vuokraus 485 euroa 
   
  Jussi  ja Heidi menivät naimisiin maistraatissa heinäkuussa 2006. Viime kesänä 15 vuoden yhdessäoloa ja pihan valmistumista juhlittiin huikein menoin. 
 – Kun menimme naimisiin, pidimme uudenvuodenjuhlat ja pukeuduin iltapukuun. Minua jäi kaivelemaan se, etten saanut pitää morsiuspukua. Päätin heti juhlasuunnittelujen alkumetreillä, että ylläni nähdään hääpuku! 
 Heidi ei halunnut ostaa omaa juhlamekkoa kaappiin pölyttymään. Ainoastaan hintaero ostetun ja vuokratun välillä mietitytti: se kun ei ollut suuren suuri. 
 – En kuitenkaan kannata turhien asioiden ostamista, joten vuokraaminen sopi minulle paremmin. Samalla päätimme vuokrata miehelleni samasta paikasta  Suomen Pukuvuokraamosta  saketin. 
 Heidi kokeili erityylisiä pukuja löytääkseen sopivan. Mallistossa oli paljon vaihtoehtoja, lopullista valintaa lyhennettiin hieman. Valittu mekko ei ollut materiaaliltaan juuri sellaista, mitä Heidi oli ajatellut. 
 – Se oli satiinia, vaikka olin nimenomaan ajatellut, etten halua sitä materiaaliksi. Kun sain puvun päälleni, tiesin sen heti löytyneen. Jussikin löysi miellyttävän ja hyvin istuvan saketin helposti. 
 Juhlien päätteeksi asut pakattiin takaisin pusseihin ja palautettiin liikkeeseen. 
 – Haikeaa oloa ei tullut kertaakaan. Minulle ei siis syntynyt tunnesidettä pukuun missään vaiheessa. Oli oikeastaan helpotus tietää, että mekko lähtee nyt pesuun ja odottamaan uutta juhlijaa!
Heidi ja Jussi vuokrasivat asunsa hääpäiväjuhlien viettoon. Morsian kokeili isoja kermakakkumekkoja sekä merenneitomalleja, mutta valittu Nixa-merkkinen puku sopi hänen mielestään lopulta paremmin sekä omaan että juhlien tyyliin.

Kahdeksan vuoden odotus

Heidi Innala puki morsiuspuvun päälleen vasta
kahdeksan vuotta naimisissa oltuaan. Hääpäiväjuhlia varten pariskunta vuokrasi itselleen täydelliset asut.

Puvun vuokraus 485 euroa

Jussi ja Heidi menivät naimisiin maistraatissa heinäkuussa 2006. Viime kesänä 15 vuoden yhdessäoloa ja pihan valmistumista juhlittiin huikein menoin.

– Kun menimme naimisiin, pidimme uudenvuodenjuhlat ja pukeuduin iltapukuun. Minua jäi kaivelemaan se, etten saanut pitää morsiuspukua. Päätin heti juhlasuunnittelujen alkumetreillä, että ylläni nähdään hääpuku!

Heidi ei halunnut ostaa omaa juhlamekkoa kaappiin pölyttymään. Ainoastaan hintaero ostetun ja vuokratun välillä mietitytti: se kun ei ollut suuren suuri.

– En kuitenkaan kannata turhien asioiden ostamista, joten vuokraaminen sopi minulle paremmin. Samalla päätimme vuokrata miehelleni samasta paikasta Suomen Pukuvuokraamosta saketin.

Heidi kokeili erityylisiä pukuja löytääkseen sopivan. Mallistossa oli paljon vaihtoehtoja, lopullista valintaa lyhennettiin hieman. Valittu mekko ei ollut materiaaliltaan juuri sellaista, mitä Heidi oli ajatellut.

– Se oli satiinia, vaikka olin nimenomaan ajatellut, etten halua sitä materiaaliksi. Kun sain puvun päälleni, tiesin sen heti löytyneen. Jussikin löysi miellyttävän ja hyvin istuvan saketin helposti.

Juhlien päätteeksi asut pakattiin takaisin pusseihin ja palautettiin liikkeeseen.

– Haikeaa oloa ei tullut kertaakaan. Minulle ei siis syntynyt tunnesidettä pukuun missään vaiheessa. Oli oikeastaan helpotus tietää, että mekko lähtee nyt pesuun ja odottamaan uutta juhlijaa!

   20 vuotta suunnitteluaikaa  
 Vantaalla asuva Katja Salin vietti hääpäivänsä täysin uniikissa, teetetyssä mekossa. 
 Puvun tarvikkeet 400 euroa 
   
 – Hääpukuni tarina alkaa jo 20 vuoden takaa. Itse olin silloin noin 10-vuotias, kertoo Katja Salin. 
 Katja oli äitinsä ja serkkunsa kanssa tuolloin ompeluliikkeessä visiitillä. Hän ihasteli lumoavaa prinsessahääpukua suureen ääneen, johon serkku totesi tekevänsä mekon lahjaksi tytölle, kun tämä menee naimisiin. 
 – Äitini vielä lisäsi samaan lauseeseen maksavansa tarvikkeet, Katja muistelee. 
 Nyt, 20 vuotta myöhemmin, tuli aika lunastaa lupaukset. Ennen kuin ompeluprojektiin ryhdyttiin, mekkoa suunniteltiin pitkään, ja ideoita kerättiin muun muassa häämessuilta. Pieni jännitys alkoi muodostua vatsanpohjalle hiljalleen. 
 – Serkku tilasi läjän valkoisia kangasmalleja, joista valikoimme parhaan. Vuorikankaaksi tuli satiinia ja päälle norsunluunvärinen silkkiorganza. 
 Sovituskertoja tehtiin useita, ja kerta kerralta kangaspinkka tuli yhä enemmän hääpuvun näköiseksi. 
 – Tuntui aivan ihanalta saada juuri minulle tehty puku. Jos vuosien takaista tilannetta ei olisi sattunut, luultavasti olisin hankkinut valmispuvun. Nyt tunsin itseni kovin ainutlaatuiseksi. Olisi muuten hauska muistaa, millaista pukua ihastelin pikkutyttönä, mahtoiko olla mitään samaa omani kanssa, Katja naurahtaa.
Katja Salinin uniikkipuku on hänen serkkunsa valmistama. Pitkä laahus ja yksi olkain olivat morsiamen ehdottomia toivomuksia. – Jo viimeisillä sovituskerroilla kyyneleet tulivat silmiini. Ei hääpäivää turhaan prinsessapäiväksi kutsuta.

20 vuotta suunnitteluaikaa

Vantaalla asuva Katja Salin vietti hääpäivänsä täysin uniikissa, teetetyssä mekossa.

Puvun tarvikkeet 400 euroa

– Hääpukuni tarina alkaa jo 20 vuoden takaa. Itse olin silloin noin 10-vuotias, kertoo Katja Salin.

Katja oli äitinsä ja serkkunsa kanssa tuolloin ompeluliikkeessä visiitillä. Hän ihasteli lumoavaa prinsessahääpukua suureen ääneen, johon serkku totesi tekevänsä mekon lahjaksi tytölle, kun tämä menee naimisiin.

– Äitini vielä lisäsi samaan lauseeseen maksavansa tarvikkeet, Katja muistelee.

Nyt, 20 vuotta myöhemmin, tuli aika lunastaa lupaukset. Ennen kuin ompeluprojektiin ryhdyttiin, mekkoa suunniteltiin pitkään, ja ideoita kerättiin muun muassa häämessuilta. Pieni jännitys alkoi muodostua vatsanpohjalle hiljalleen.

– Serkku tilasi läjän valkoisia kangasmalleja, joista valikoimme parhaan. Vuorikankaaksi tuli satiinia ja päälle norsunluunvärinen silkkiorganza.

Sovituskertoja tehtiin useita, ja kerta kerralta kangaspinkka tuli yhä enemmän hääpuvun näköiseksi.

– Tuntui aivan ihanalta saada juuri minulle tehty puku. Jos vuosien takaista tilannetta ei olisi sattunut, luultavasti olisin hankkinut valmispuvun. Nyt tunsin itseni kovin ainutlaatuiseksi. Olisi muuten hauska muistaa, millaista pukua ihastelin pikkutyttönä, mahtoiko olla mitään samaa omani kanssa, Katja naurahtaa.

   Kokeilemalla ikioma ihanuus  
 Tuija Silvennoinen löysi ostomekon ensimmäisellä sovituskerralla. Pukua jouduttiin pienentämään kahteen otteeseen kauniin morsiamen ­laihduttua huomaamattaan, mutta taitavien ­ammattilaisten käsissä kaikki onnistui. 
 Puku hieman alle 1000 euroa 
   
 – Minun piti lähteä katselemaan mekkoja ihan vain saadakseni käsityksen malleista ja hinnoista. Hyvä ystäväni suositteli  Josefiinaa , josta päätin aloittaa etsinnät. Liikkeen ylellinen tunnelma ja täydellinen palvelu hurmasivat minut täysin: tuntui siltä, että kaikki oli siellä vain minua varten! 
 Tuijan makutuomareina olivat mukana ystävä ja toinen kaasoista. Hänelle oli tärkeää saada mielipide myös muilta. Vuosia hääohjelmia televisiosta seurannut morsian oli kehittänyt tietyn vision haluamastaan mekosta. Sitä lähdettiin etsimään liikkeen omistajan  Susanna Hannén-Isoahon  kanssa. 
 – Kun kermakakkutäydellisyys oli päälläni, ei minulle tullut yhtään wau-fiilistä. Onneksi Susanna ehdotti minulle erilaisia mekkoja, joista löytyikin pian kaksi suosikkia. 
 Pohdittuaan valintaa yön yli morsiamen päätös oli selvä. Tuijan oli saatava toinen mekoista, se täydellisin! Seuraavana aamuna hän lähti ostamaan mekkoa, ja sovitti sitä vielä kerran. Nyt se kuuluisa wau-fiilis valtasi koko kropan. Kaiken lisäksi hääpuku oli alennuksessa, eikä Suomessa ollut toista samanlaista. Kesään mennessä Tuija laihtui muutaman kilon, joten mekkoa piti pienentää kuukautta ennen häitä. Vielä viimeisellä varmistussovituksella huomattiin morsiamen laihtuneen lisää, ja Susanna teki viimeiset nopeat muokkaukset, jotta morsian tuntisi olonsa täydelliseksi tärkeänä päivänään.
Tuijan yllä nähtiin Garamaj Magic -puku, joka vei naisen sydämen kokonaan. Mekon hän aikoo säilyttää äitinsä tapaan itsellään.

Kokeilemalla ikioma ihanuus

Tuija Silvennoinen löysi ostomekon ensimmäisellä sovituskerralla. Pukua jouduttiin pienentämään kahteen otteeseen kauniin morsiamen ­laihduttua huomaamattaan, mutta taitavien ­ammattilaisten käsissä kaikki onnistui.

Puku hieman alle 1000 euroa

– Minun piti lähteä katselemaan mekkoja ihan vain saadakseni käsityksen malleista ja hinnoista. Hyvä ystäväni suositteli Josefiinaa, josta päätin aloittaa etsinnät. Liikkeen ylellinen tunnelma ja täydellinen palvelu hurmasivat minut täysin: tuntui siltä, että kaikki oli siellä vain minua varten!

Tuijan makutuomareina olivat mukana ystävä ja toinen kaasoista. Hänelle oli tärkeää saada mielipide myös muilta. Vuosia hääohjelmia televisiosta seurannut morsian oli kehittänyt tietyn vision haluamastaan mekosta. Sitä lähdettiin etsimään liikkeen omistajan Susanna Hannén-Isoahon kanssa.

– Kun kermakakkutäydellisyys oli päälläni, ei minulle tullut yhtään wau-fiilistä. Onneksi Susanna ehdotti minulle erilaisia mekkoja, joista löytyikin pian kaksi suosikkia.

Pohdittuaan valintaa yön yli morsiamen päätös oli selvä. Tuijan oli saatava toinen mekoista, se täydellisin! Seuraavana aamuna hän lähti ostamaan mekkoa, ja sovitti sitä vielä kerran. Nyt se kuuluisa wau-fiilis valtasi koko kropan. Kaiken lisäksi hääpuku oli alennuksessa, eikä Suomessa ollut toista samanlaista. Kesään mennessä Tuija laihtui muutaman kilon, joten mekkoa piti pienentää kuukautta ennen häitä. Vielä viimeisellä varmistussovituksella huomattiin morsiamen laihtuneen lisää, ja Susanna teki viimeiset nopeat muokkaukset, jotta morsian tuntisi olonsa täydelliseksi tärkeänä päivänään.