Kristel ja Risto Virtanen ovat olleet naimisissa kolme vuotta, ja rakkaus kukoistaa. Pari istuu lähekkäin täydentäen toistensa lauseet. Pientä hellää kiusoittelua on ilmassa. Kristel ja Risto ovat selvästi rakastuneita ja tuskin riitelevät nimeksikään.

– Eihän sellaista paria voi ollakaan, joka ei koskaan riitele! Tai se kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä, Kristel naurahtaa.

Pari puhuukin avoimesti omasta riitelyhistoriastaan.

– Aluksi me riitelimme todella paljon. Kun olimme asuneet yhdessä vuoden verran, riitely alkoi pikku hiljaa rauhoittua. Seuraava myrskyinen vaihe ajoittui häiden alle, sillä suunnittelu ja valmistelu stressasivat molempia, Kristel myöntää.

– Niin, se ensimmäinen vuosi saman katon alla oli sellainen harjoitteluvuosi, Risto jatkaa.

– Ai sinulle se oli harjoitteluvuosi, Kristel kiivastuu leikkisästi.

Ilman rooleja, omilla mielipiteillä

Jos parin suhde käynnistyi riitaisana, kuinka se on voinut kantaa läpi myrskyisten alkuvuosien? Parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta on suorastaan innoissaan:

– Tuohan kuulostaa hyvältä! Se kertoo siitä, että kumpikin on uskaltanut alusta asti olla avoimesti oma itsensä. Molemmat ovat oppineet parisuhteen kannalta rakentavampaa vuorovaikutusta ja jotain toisen erilaisuudesta. Teija-Liisan mukaan jokaisella onnellisella parilla on väistämättä edessään riitoja.

– Kun kaksi ihmistä yhdistää elämänsä, ristiriidat ovat väistämättömiä. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, ja on suorastaan luonnotonta, mikäli vastaan ei tule asioita, joista ollaan eri mieltä.

Riitely ei siis missään nimessä ole pahasta. Jos parisuhteessa ei riidellä, voidaan kysyä uskaltavatko kumppanit näyttää toisilleen todellisen itsensä ja mielipiteensä. Riitelyn ei tietenkään pidä olla itsetarkoitus, mutta ristiriitojen välttely ei ole avain ikuiseen onneen. Kummankin puolison on kuitenkin pystyttävä arvostamaan niin itseään kuin toisiaankin siten, että he uskaltavat tuoda esille omat mielipiteensä ja arvonsa.

– Jokainen on oma yksilönsä ja parisuhteessa on tärkeää, että kumpikin tietää mitä haluaa tai ei halua ja pystyy vetämään selkeät rajat, Teija-Liisa neuvoo.

Omat säännöt ristiriidoille

Kristel ja Risto kokevat kumpikin voivansa ja ilmaisevansakin omaa tahtoaan avoimesti. Kumpikin myöntää äksyilevänsä toisilleen aika ajoin ja erityisesti tietyssä tilanteessa.

– Olemme molemmat todella kiukkuisia nälkäisinä! he naurahtavat yhteen ääneen. Parilla onkin sääntö siitä, että nälkäisenä ei saa avautua toiselle, eikä toinen saa ärsyttää nälkäistä puolisoa. Tämä leikkisä, mutta tarpeellinen sääntö ei kuitenkaan ole parin ainoa keino riitatilanteiden hallitsemiseen:

– Alkuaikoina, kun riitelimme paljon enemmän kuin nyt, huomasimme, että samanlaiset asiat toistuivat riidoissa ja riitelyn kaavassa. Siksi loimme yhteiset pelisäännöt riitelylle, Kristel kertoo.

– Riitoihin ei saa tuoda vanhoja, jo sovittuja asioita, riidellessä ei saa uhkailla tai sanoa mitään sellaista, mitä ei tarkoita. Tilanteesta ei saa lähteä sanomatta sanaakaan, Risto kertaa sääntöjä.

– Toiseen huoneeseen saa sulkeutua rauhoittumaan, se ei ole kiellettyä. Mutta yleensä jos toinen sulkeutuu makkariin, ja toinen ei tule perässä aivan viimeistään puolen tunnin kuluttua, riita pääsee paisumaan aivan suhteettoman suureksi.

Teija-Liisa on tyytyväinen kuullessaan parin säännöistä.­­ Erityisesti, kun riitelystä tulee todellinen ongelma, on parin­ laadittava omat pelisäännöt riitelylle. Teija-Liisa ­teroittaa­ vielä, että jokaisen parin tulisi pystyä riitelemään yhdestä asiasta kerrallaan.

– On turha kantaa riitoihin kaikkea mahdollista ja ­mahdotonta maan ja taivaan väliltä, vaan riidellään yhdestä asiasta kerrallaan. Ja erimielisyyden tulisi johtaa ratkaisuun ja toimenpiteisiin.

Rahasta ja kotitöistä

Riidan aihe voi periaatteessa olla mikä tahansa. Useimmiten riidan alkuun ei tarvita suurta draamaa, vaan ne käynnistyvät arkisista asioista. Rahankäyttö ja kotitöiden jakaminen noussevat yleisimpien aiheiden joukkoon. Erityisesti suhteen alkuaikoina kummankin omat rahankäyttö- ja siisteyskäsitteet joutuvat koetukselle. Jos toinen on oppinut kodissaan, että tavarat ovat millintarkasti järjestyksessä ja lomamatkalle lähdetään vasta, kun koko budjetti on viimeistä tippiä myöten säästetty, voi olla vaikeaa elää toisen kanssa, joka siivoaa suurpiirteisesti sille päälle sattuessaan ja vinguttaa luottokorttia vailla huolta huomisesta.

– Aluksi mekin haimme sitä tasapainoa yhteiseen tekemiseen. Varsinkin rahankäyttö oli aluksi hankalampaa, molemmilla oli omat tilit ja omat menot, mutta pikku hiljaa ymmärsimme, että on turha laatia erillisiä budjetteja, kun menot ovat kuitenkin pääsääntöisesti yhteisiä, Risto kertaa.

Teija-Liisan mukaan erilaisuudet kuuluvat asiaan, mutta niiden kanssa voi oppia elämään:

– Meidän tulee punnita, minkälaisia erilaisuuden sietäjiä olemme. Miten osaamme kuunnella ja erityisesti ymmärtää toisen tunnemaailmaa ilman omia tunnelatauksiamme. Jos vaimo tiuskaisee, että häntä suututtavat likaiset astiat tiskialtaassa, miehen on turha tokaista, että mitäs sinä nyt siitäkin suutut, vaan hänen tulisi koettaa selvittää, mikä astioissa saa vaimon veren kiehumaan. Sillä tavalla päästään asian ytimeen ja voidaan yhdessä sopia, miten astioiden kanssa toimitaan.

Riidellessä meillä on tapana syyllistyä yleistyksiin ja mustavalkoisuuteen. Sanat ’koskaan’ ja ’ikinä’ ovat kuitenkin riitelyssä vaarallisia ja lähes poikkeuksetta aiheettomia aseita. Harva suhde kestäisi hengissä, jos toinen osapuolista ei esimerkiksi koskaan aidosti välittäisi puolisostaan. Tällaisten syytöksien heittely ei kuitenkaan ole täysin poikkeuksellista.

Rakas ei ilkeile tahallaan

Teija-Liisa korostaa puheessaan kuuntelemista ja ymmärtämistä. Parisuhteessa molempien on pyrittävä ymmärtämään toista. Riidan pauhatessa ongelmaksi usein kohoaa juuri ymmärtäminen: kun itse kokee, että toinen ei kuuntele eikä ymmärrä, mistä löytää voimia ja kärsivällisyyttä panostaa omaan kykyynsä kuunnella ja ymmärtää. Teija-Liisalla on kuitenkin vinkki tähänkin: Kataja-parisuhdekeskuksen julkaisema kirja Vuorovaikutustaidot parisuhteessa.

– Se ei ole paksu luettava ja sisältää paljon hyviä käytännön esimerkkejä, Teija-Liisa naurahtaa.

Jos lukemalla ei löydy apua riitoihin, kannattaa ongelmaa lähteä purkamaan vaikkapa terapeutin vastaanotolla.

– Kukaan ei ilkeile tahallaan rakastamalleen ihmiselle! Jos riitely lähtee käsistä, eikä kumpikaan pysty tai halua kuunnella ja ymmärtää toista, taustalla on jotakin tiedostamatonta. Jos aidosti kunnioittaa ja arvostaa kumppaniaan, haluaa kuunnella ja ymmärtää häntä.

Miten ei saa riidellä?

Mistä ne kamalat sammakot sitten oikein tulevat? Ne, joita suutuspäissämme lipsautamme suustamme? Teija-Liisa ihmettelee samaa:

– Yleensä mallit tulevat historiastamme. Jos omat vanhemmat ovat käyttäneet rumaa kieltä ja sättineet toisiaan, lapsi oppii, että näin parisuhteessa toimitaan.

Omien vanhempien kaavoihin kangistuminen ei todellakaan ole harvinaista, päinvastoin. Teija-Liisa törmää vastaanotollaan jatkuvasti pareihin, joiden riitelyä puitaessa juuret johtavat lapsuudesta opittuihin kaavoihin.

– Uskaltakaa olla reippaasti mitä olette, ja luokaa paremmat, ystävällisemmät vuorovaikutuksen tavat, Teija-Liisa rohkaisee.

Kristelin ja Riston riidoissa toista ei enää haukuta tai sätitä sanoilla, joita ei tarkoiteta. Parin luoma riitelyn sääntö auttoi karsimaan pois täysin turhat, suutuspäissä lauotut kommentit.

Anteeksipyyntö on vakava asia

Kristelille ja Ristolle anteeksipyytäminen on tärkeää.

– Asiat pitää riidellä loppuun asti ja sopia, muuten ongelmat pääsevät kasvamaan, Kristel pohtii. Risto vinkkaa, että riitelyn tuoksinassa pitäisi pystyä laittamaan itsensä toisen asemaan, eikä aina vaan ajatella sitä, mikä on itselle tärkeää. Kristel on valmis myös joustamaan sovun nimissä:

– Joskus kannattaa pyytää anteeksi, vaikka tuntuisi siltä, että en ole tehnyt mitään väärää. Sopu on kuitenkin sen arvoista.

– Niin, emmehän me halua olla riidoissa, sillä rakastamme toisiamme. Aina se rakkaus ei vaan ole niin täysin sopuisaa, Risto myötäilee virnistäen.

Teija-Liisalle anteeksipyyntö on vakava asia.

– Anteeksi-sanaa hoetaan toisinaan aivan liian helposti, lähes automaattisesti. Tuota yhtä sanaa tärkeämpää on ymmärtää miksi ja mitä pyydetään anteeksi, Ranta teroittaa. Pelkän anteeksipyynnön esittäminen ei välttämättä riitä, vaan on hyvä myös eritellä anteeksipyyntöään, ja tietää miksi ja mitä pyydän anteeksi. Anteeksipyyntö on keino ottaa vastuu omista teoistaan. Ranta antaa vakavan esimerkin:

– Jos toinen osapuolista ihastuu johonkin toiseen, ei hänen tule eikä hän voikaan pyytää anteeksi ihastumisen tunnettaan, sillä tunteillemme emme voi mitään, vaan sitä tuskaa, jonka ihastuminen on puolisolle aiheuttanut.

Ranta muistuttaa kuitenkin, että tunteiden mukaan ei aina tarvitse toimia.

Pelkkä anteeksipyytäminen ei tietenkään vielä riitä, on myös osattava antaa anteeksi. Kristel ja Risto ovat asiasta samaa mieltä:

– Jos jokin jää kaivamaan, ei pelkkä toisen anteeksipyyntö saa riitaa päättymään, Risto vahvistaa.

– Jaksamme kyllä riidellä vaikka maailmanloppuun saakka, jos toisen tarjoama sopuratkaisu ei miellytä, Kristel naurahtaa.

Teija-Liisa Rannan mukaan anteeksiannon ei tarvitse olla välitöntä:

– Anteeksiannolle voi ottaa aikaa. On täysin sallittua myöntää, että haluaa antaa anteeksi, mutta ei pysty siihen heti.

Kohti sopusointua

Kristel ja Risto ovat huomanneet, että ajan kuluessa riitely heidän välillään on selvästi vähentynyt. Pari on hiutunut yhteen ja nykyään riidat ovat vähemmän rajuja kuin suhteen alkuvaiheessa. Molemmille tärkeää on yhteinen aika.

– Yhteinen aika on todella tärkeää, vaikka siitäkin voi toki tulla riitoja. Mutta se on niin tärkeää, ettei sitä pidä unohtaa! Kristel painottaa.

– Niinpä, eikä sen yhteisen ajan tarvitse välttämättä olla ihmeellistä ja täynnä jännittäviä seikkailuita, voi vaikka vaan katsoa telkkaria yhdessä, kunhan molemmat sitten tosiaan katsovat sitä telkkaria, eikä toinen räplää kännykkää ja toinen jökötä läppäri sylissä, Risto täydentää.

Yhteistä aikaa kannattaa myös Teija-Liisa Ranta.

– Moneen asiaan voi suostua ihan vaan rakkaudesta toiseen!­ Mutta suostumisen tulee olla pyyteetöntä, hän painottaa.

Jos mies siis lupautuu vaimon kanssa shoppailemaan, hänen tulee olla aidosti läsnä ja kiinnostunut; kaupoille ei saa lähteä huokailemaan ja nyrpistelemään nenäänsä!

Avainsanana onnelliseen yhdessäoloon Kristel ja Risto nostavat rakkauden, ja he pyrkivätkin osoittamaan sitä arjen pienillä asioilla.

– Tiedän kyllä, millaisista asioista Risto pitää, ja koetan yllättää hänet aika ajoin niillä pikkujutuilla, Kristel hymyilee.